*

Sanna Tenkula Ympäristörikosta vastaan

Julkisen vallan turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön (PL 20 §)

Haluan teidän pohtivan, mitä tarkoittaa, kun joutuu tahtomattaankin sen kysymyksen eteen, mitä vääriin tietoihin perustuva ympäristölupa/päätös todella merkitsee saajalleen, kansalaiselle.

On syntynyt kokonainen terveys- ja haittavähättelyn toimiala, konsulttien systemaattisesti vääristetyt ympäristöselvitykset, viranomaisten valvonta ja selvittämisvelvollisuus ympäristölupa-asioissa.

Oikeusvaltioon kuuluu sekin, että kansalainen saa oikeussuojaa myös julkista valtaa vastaan ja hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen velvollisuus on asian selvittäminen. Asia on selvitettävä luotettavasti. Luotettavuus tarkoittaa sitä, että mittausten on oltava pätevästi tehtyjä ja mittausraporttien todenmukaisia, näytteiden oltava huolellisesti ja oikealla tavalla otettuja.

Kun konsultti toimii selvästi “puuhatalon” tilaamana, miksei toimi viranomainen, jolla on laissa määrätty velvollisuus selvittää, onko toimittu säännösten tai määräysten vastaisesti. Kuitenkin laki edellyttää: “Mittausten on oltava pätevästi tehtyjä ja mittausraporttien todenmukaisia”.

Video joka kertoo paljon maan tavasta niin viranomaisten kuin konsulttien toiminnassa:

https://www.youtube.com/watch?v=nkGpC4-4V74&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DnkGpC4-4V74&app=desktop  

Lupaviranomaisen olisi muun ohella huolehdittava siitä, että ratkaisun perusteena oleva selvitys on objektiivista, tasapuolista ja riittävää. Viranomaiset suojautuvat vain konsulttien lausuntojen taakse, vaikka valvonnan tarkoituksena on varmistaa että ympäristössä tapahtuvat toiminnot ovat lakien, asetusten sekä viranomaisten antamien lupien ja määräysten mukaisia. Lupahakemukset ja -päätökset ovat niin totuuden vastaisia, ettei todellisen toiminnan kanssa ole mitään tekemistä.

 Ennakkovalvontaan kuuluvat lupien ja ilmoitusten käsittelyprosessit sekä muutoksenhaku tehtyihin päätöksiin.

Jälkivalvonta eli varsinainen laillisuusvalvonta puolestaan kohdistuu toiminnan aloittamisen ja lopettamisen väliseen sekä toiminnan loppumisen jälkeiseen aikaan. Ympäristölainsäädännön laillisuusvalvonnassa keskeisintä on laillisen tilan palauttaminen rikkomustapauksissa hallinnollisin keinoin sekä lakia rikkoneiden saattaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Kun valvontaviranomainen epäilee, että lakia on rikottu, on asiasta hallinnollisten keinojen rinnalla ilmoitettava myös esitutkintaviranomaiselle, poliisille.

Laki edellyttää ELY-keskusta ja kunnan ympäristöviranomaisia valvomaan yleistä etua. Yleisen edun valvonta kattaa kaikki valvonnan osa-alueet ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan (eli varsinaiseen laillisuusvalvontaan) saakka. Rikosoikeudellisissa prosesseissa esimerkiksi ELY-keskuksella on asianomistajan asema, mikäli yleistä etua on loukattu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Lobbauksella ympäristöhaitattomuutta ajavat omia etujaan heitä kuullaan eduskunnassa. Konsultit ovat asiantuntijoina viemässä tietoa ympäristöhaitattomuudesta. Eduskunta on viime vuosina hyväksynyt näitten eri konsulttien tekemien väärien melututkimusten vuoksi asetuksia mm. louhimo 300 m ei meluhaittaa.

Ympäristönsuojelulain keskeinen tavoite ja tehtävä on ihmisen terveyden suojelu.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

2010 vuonna konsulttifirma Pentti Seppä teki perättömät paperit, kuinka louhinta alkaa ja on meluton, ei tärinöitä, vaikka meillä on lainvoimaiset oikeuden päätökset tärinästä, talovaurioista ja melusta (yli 100dB pihassa). Mitä pelleilyä homma voikaan olla?! Ympäristöministeriö tuntee kuin omat taskunsa tämän meidänkin tapauksen.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tasa-arvo lain edessä ei pidä paikkaansa.Laki on kaikille sama tosin päätökset vaihtelee.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

34 vuoden taistelu:
Vahingonkorvauskanteissa meille todettiin naapuruussuhdelain mukainen pysyvä, kohtuuton melu-, pöly- ja tärinähaitta sekä talovauriot. Eli osayleiskaavaa ei ole vahvistettu louhostoiminnalle. EO-merkintä ei riittänyt ja MRL:n 39 § vaatimukset eivät täyty.

2010 vuonna Kaupunki kaavoittaa EO alueeksi väärillä tiedoilla vaikka valvontaviranomainen on laiminlyönyt valvonnan ja luvan saaja jälkihoitotyön (ympäristörikos).

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (13.11.2014/3562/1309/1/13) mukaan nykyinen louhoksen lähiasutus estää yksiselitteisesti louhostoiminnan jatkamisen louhosalueella (ko. päätöksen kohta: Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja perustelut).

Nyt vielä Oulaisten kaupungin viranomaiset ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan ja arvioimaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltamaan päätöstä haluamallaan tavalla ja jättäneet sen täytäntöön panematta.Kaupunki teki omavaltaisen muunnoksen kaupungin kaavasivuille, kun hävisivät kaava asiassakin.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Alue jätettiin niille sijoilleen myrkkyineen, jätekivikasoineen ja vaaroineen 1991 vuonna. Louhimo perustettiin vuonna 1982 ilman lupia. Suomessa ei ympäristörikoksia tutkita ja tilastotkin kertoo karua kieltä.

Viranomaisten yhteistyö pelaa:

2000 vuonna tehtiin viranomaispäätöksellä (kiinteistöinsinööri) 10 vuoden ”luvat”, joihin kopioitiin 80-luvun papereista kohtia, miten louhinta ja maisemointi tulee hoitaa. Päätös oli täysin laiton ja kaikkihan oli jo louhittu 1991 vuoteen mennessä! Kiinteistöinsinööri:  Hän tiesi virkamiehenä, että viranomaispäätöksenä (kiinteistöinsinööri) ei voi lupaa hyväksyä, vaan olisi pitänyt olla hallintovalitusmahdollisuus.
POHJOIS_SUOMEN ymp.keskus kävi paikalla ja  teki paperit 2000 v. kuin louhintaa ei olisi tapahtunutkaan, vaikka näki kaiken silmillänsä:
Papereihin laittoi, että maamassat pitää kasata ja alueelle tulee monttu, johon ei saa päästää vettä ennen kuin pohja on tiivistetty. 2 ha ja 20m syvä vesimonttu oli ollut louhittuna jo 1991 vuoteen mennessä.Öljyjä ei saanut päästää maahan, eikä kivikasat saisi aiheuttaa sortumaa, ja monttu pitää porrastaa 1:2. Eli jo tapahtuneet asiat eivät saisi tapahtua hänen mukaansa, eikä hänen mukaansa louhimoa ollut ennestään olemassa.

kaksoisrooli: ELY:n lakimies nykyään itse esittelijänä lääninoikeudessa hyväksyi "luvat" aikoinaan väärillä tiedoilla. Luvissa ei käsitelty ollenkaan räjähdysaineita. nyt ELY:n lakimies ja heidän valvontaan kuuluu ko. louhimo. Hän paikalla käyneenä on nähnyt vuosikymmenien ajan, että louhinta ei ollut sitä, mitä luvissa haettiin, joten mitenpä hän nyt omia toimiaan valvoisi! 
kolme lupa-ehtoa, joilla hän myönsi luvat, olivat: montun porrastus kaltevuuteen 1:2, maisemointi ja kivikasat eivät saaneet aiheuttaa sortumavaaraa. Päätöksessä oli: “Kun näitä kaupungin hallituksen lupaehtoja noudatetaan, louhinnasta ei ole haittaa.” Todellisesti näillä ehdoilla ei pystytty louhimaan ja ne kaikki oli jo tuolloin rikottu. Ja räjähdysaineiden käyttöä ja varastointia ei siis käsitelty ollenkaan. Kaikista kolmesta lupaehdosta on valannojalla valvovaviranomainen  todistanut oikeudessa 1991, että lupaehtojen noudattaminen olisi tehnyt louhinnan mahdottomaksi.

Olemme tehneet toistuvasti rikosilmoituksia, mutta emme ole saaneet niihin edes vastauksia. Teimme laajan tutkimuspyynnön Sisäministeriölle vuonna 2005. Rikosilmoituksiin ei vastattu, eikä niitä edes kirjattu rikosilmoitusjärjestelmään (Rikille). Uudistimme rikosilmoituksia.
Vuosien päästä rikosilmoitukset muuttuivat Sisäministeriössä kanteluiksi.
Tämän jälkeen pyysimme Sisäministeriötä siirtämään rikosilmoitusasian valtakunnansyyttäjänvirastolle. Siirto tapahtui 1.7.2009.

Valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen 9.9.2009: ”Asiakirjamateriaalista käy ilmi, että mahdollinen rikostunnusmerkistön mukainen louhinta ja räjäytystyö on suoritettu 1990-luvun alussa. Tältä osin on selvää, että rikosten syyteoikeudet ovat vanhentuneet, eikä tutkintaa voida edes aloittaa. Tämä koskee myös samoihin tekoaikoihin tapahtuneita valvonnan laiminlyöntiin liittyviä virkarikoksia.”

Syyttäjävirasto jätti kuitenkin tutkimatta, mitä 2010 vuoden jälkeen tehtiin, kun yrittivät kaavassa hakea aluetta maa-aineksen otto-alueeksi ja näiltä osin asia ei ollut vanhentunut.

Aina yllätyksiäkin tulee 2012 vuosi; Mitään tutkintapyyntöjä emme ole toimittaneet kyseisenä ajanjaksona ja Komisario tason poliisi teki päätöksen  keväällä 2013 tutkimatta, että mitään rikosta ei ole tapahtunut mikä on täyttä valhetta, koska kaikki louhinta on tapahtunut jo aikaisemmin ja nyt jälkikäteen kunta yrittää kaavoittaa maa-aineksen otto alueeksi aluetta.

Komisario ei ole kuulustellut meitä vaan päätös tehtiin, että kunnanviranomaisilta saadun tiedon mukaan louhija on laittanut lupa hakemukset vireille ja kunta on kaavoittanut  maa-aineksen ottoon alueen. Joten mitään rikosta ei ole tapahtunut, mutta poliisi ei tutkinut asiaa,kun kunta väärillä tiedoilla hakee kaavoitusta ja kaikki louhinta on todellisuudessa tapahtunut kymmeniä vuosia sitten.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Kuka tutkii virkarikokset? Alkaako pallottelu vanhentunut?
Vääryydet ei loppuneet edes KHO.n päätökseen vaan, viranomaiset ovat ryhtyneet soveltamaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltamaan päätöstä haluamallaan tavalla ja jopa Oulaisten kaupungin kaava sivuille tehneet oma valtaisen muunnoksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (13.11.2014/3562/1309/1/13) mukaan nykyinen louhoksen lähiasutus estää yksiselitteisesti louhostoiminnan jatkamisen louhosalueella (ko. päätöksen kohta: Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja perustelut).

Viranomaiset ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan ja arvioimaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltamaan päätöstä haluamallaan tavalla tai jättäneet sen täytäntöön panematta.
Kun ylin toimivaltainen tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisunsa, kunnan viranomaisten velvollisuus on omalta osaltaan toimia siten, että päätös voidaan viipymättä panna täytäntöön. Tämän on todennut eduskunnan oikeusasiamieskin ratkaisussaan.

Virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa. Virka-aseman väärinkäyttämisessä on kyse hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksesta.
Tästä mielivallasta ja vääryydestä on aiheutunut jo mittavat vahingot meille. Perustuslain 118 §.

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Räjähdysaineiden käytöstä, käsittelystä ja varastoinnista on tullut Suomessa täysin villiä ja valvomatonta murskaamoilla ja louhimoilla. Laki edellyttäisi Tukesin lupia ja poliisin valvontaa.

Laki 390/2005 7 § Lupapäätöksestä tiedottaminen edellyttää tiedottamista poliisille. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on toimitettava tieto lupapäätöksestä aluehallintovirastolle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, pelastusviranomaiselle, poliisille sekä kunnalle.

Eli ei tarvitse ihmetellä, miksei poliisi näe aihetta puuttua räjäytystoimintaan.
http://www.poliisi.fi/luvat/ilmoitus_rajaytystyosta

http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20050390

Poliisille on ilmoitettava räjäytyksistä ja ilmoituksesta on käytävä esille 60 § vaatimukset. Jos ilmoitettaisiin räjäytyksistä, niin tulisi esille laiton toiminta.

http://sanna50.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226905-raj...

Toimituksen poiminnat